Hyvästi vuosi 2020, ei tule ikävä

Vihdoin vuosi 2020 on ohi. Me kaikki tiedetään, miten viime vuosi yllätti, ravisteli pois kaikesta tutusta ja turvallisesta ja toi mukanaan uudenlaisen arjen. Moni joutui uusien tilanteiden eteen ja toisin kuin vielä vuosi sitten, nykyään täysin arkipäivää ovat turvavälit, kasvomaskit ja käsidesi. Maailma ei muuttunut maagisesti paremmaksi, kun kello löi 00.00 uuden vuoden yönä, mutta jollain tapaa uusi vuosi on aina uusi alku.

Mulla oli vuodenvaihteessa tosi huono fiilis ja luonnostelin tätä postausta jo silloin. Sanottakoon, että jos olisin julkaissut tekstini muutama päivä sitten, olisi sulla edessä paljon negatiivisempaa luettavaa. Nyt, kun oon ehtinyt pari päivää hengitellä ja jäsennellä asioita, pystyn kirjoittamaan neutraalimpaa tekstiä.

Viime vuosi oli rankka, sitä ei käy kieltäminen. Sekä henkilökohtaisella tasolla että koko maailman mittakaavalla vuosi 2020 ei todellakaan pääse top 10 -listalle mun 28-vuotisessa elämässäni. Vuosi alkoi ammatillisella umpikujalla ja isoäidin menettämisellä. Pian sen jälkeen korona alkoi levitä hurjaa vauhtia, lapset passitettiin etäkouluun ja ravintolat yms. suljettiin. Meillä, ja uskallan väittää, että monessa muussakin taloudessa kiristeltiin hermoja moneen otteeseen kevään aikana.

Kesä meni vähän kevyemmällä fiiliksellä, mutta olin koko ajan varma, että pandemian osalta ei olla mitenkään turvassa. Moni tuntui menevän kesällä ihan vapaasti, kun taas itse pysyttelin enimmäkseen oman perheen parissa ja poissa väkijoukoista. Syksyn tullen korona-tilanne alkoi taas pahentua, mutta vielä kurjempaa asiasta teki koko ajan pimenevät illat. Mua väsytti ja ahdisti jatkuvasti ja kuulemani mukaan en ollut ainoa.

Loppuvuosi olikin aikamoista selviytymistä päivästä toiseen. Koko vuosi 2020 teki musta entistä pahemman kotihiiren ja ruokki introverttiä puoltani. Silti nyt jälkeenpäin ajateltuna vuodessa oli monia hyviäkin asioita. Se opetti paljon ja sai ajattelemaan monia asioita ihan uudella tavalla. Ihan konkreettisia hyviä juttuja olivat ainakin yhteinen aika perheen kanssa, unelma-autoni hankinta, se että vuosien jälkeen olen taas koiranomistaja ja tietysti rakas yritykseni Smiling Design. En olisi ikinä uskonut päätyväni käsityöyrittäjäksi, mutta tässä sitä nyt ollaan!

Ajatuksia vuodesta 2020

• Hyvien asioiden eteen lahjoittaminen on tänä päivänä tehty todella helpoksi. Osallistuin vuonna 2020 mm. Eläinsuojeluliiton #kissakriisiin, Joulupuu-keräykseen, Nenäpäivään ja Roosa nauha -keräykseen.
• Läheisten ihmisten menettäminen ei tule yhtään helpommaksi, vaikka saman kokisi kuinka monesti.
• Elämästä selviää kyllä ilman ulkona syömistä, leffassa käymistä, baari-iltoja ja muita ennen niin tavallisia virikkeitä. Tylsää se tosin on.
• Säännöllinen lenkkeily on n. 100 kertaa helpompaa koiran kanssa, kuin yksin.
• Käsivammoistani huolimatta pystyn tekemään monia asioita. En aina, mutta tarpeeksi usein.
• Oman, ja muiden tukea tarvitsevien puolien pitäminen kannattaa aina. Me ollaan yhdessä enemmän.
• Epäonnistuminen ja virheet on inhimillisiä. Aina voi yrittää uudestaan!

Vielä pari päivää sitten olin sitä mieltä, että koko viime vuosi oli ihan kuraa. Nyt olen sitä mieltä, että uudestaan en lähtisi kokeilemaan, mutta niinkin paljon ikäviä asioita kuin vuosi toi, oli joukossa hyviäkin juttuja. Mulla on paljon mistä olla kiitollinen.

Millaisin ajatuksin sä jätät taakse vuoden 2020? Teitkö uuden vuoden lupauksia tai tavoitteita?