Uskoisin, että kaikilla meistä on niitä päiviä, kun oma tekeminen epäilyttää ja olo on epävarma. On täysin inhimillistä epäillä itseään silloin tällöin, ja jos niin ei tekisi, eihän ihminen silloin kehittyisi elämän eri osa-alueilla. Miksi kehittää itseään jos siihen ei ole syytä? Sama vaikutus on rakentavasti ilmaistulla palautteella. Joskus ulkopuolinen näkee selvemmin mitä voisit vielä kehittää, kun taas itse tuijotat samaa kohtaa huomaamatta vieressä olevaa ratkaisua. Jokaisella on aina tilaa kehittyä jossain asiassa, ja parhaimmillaan toisen ihmisen sanat antavat sen tarvittavan tönäisyn oikeaan suuntaan. Kaikki eivät kuitenkaan anna palautetta pelkästään hyvillä aikomuksilla ja joskus tönäisy onkin odotettua kovempi.
Ihmiset ovat erilaisia tietysti myös palautteen antajina. Toiset tekevät sen hyvin sujuvasti ja onnistuvat antamaan kritiikinkin niin, että toiselle osapuolelle jää hyvä mieli. Toiset taas töksäyttelevät vähän mitä sattuu. Jos ihmisellä itsellään on negatiivinen elämänasenne ja tapana etsiä virheitä kaikesta, tottakai hän näkee asian vain niiden negatiivisten lasien läpi ja antaa myös palautetta siltä kantilta. Mä olen joutunut etenkin tämänhetkisessä työssäni opettelemaan, että joiltain ihmisiltä tulee negatiivista kommenttia teit sitten miten päin tahansa. Edes kaikkein täydellisin suoritus ei ole riittävä, koska suoritustasi ei arvioida realistisessa mittakaavassa.
Sen lisäksi, että tietyt ihmiset ovat kovin hanakoita antamaan negatiivista palautetta konkreettisista asioista, on toisilla myös tapana mollata ihmistä itseään - ei pelkästään tämän tuotoksia. Moni varmasti tietää, miltä tuntuu kun opettaja, työkaveri, vanhempi, ystävä tai joku muu merkityksellinen henkilö sanoo, että ethän sä tuohon pysty, miksi edes yrität. Halusit sitten voittaa jonkun pelin, menestyä koulussa tai vaikka luoda itsellesi uran taitelijana, usein löytyy joku, joka kertoo jo valmiiksi että sinusta ei ole siihen. Aina nämä ihmiset eivät tarkoita sanoillaan pahaa, usein se on vain ajattelemattomuutta. Silti muutama sana voi pahimmillaan lamauttaa ihmisen ja estää upeita asioita tapahtumasta.
Niinpä mä haluankin tänään sanoa sulle, että seuraavan kerran kun saat joltain negatiivissävytteistä palautetta osaamisestasi tai jostain mitä olet tehnyt, ota se vastaan varauksella. Mieti, onko palautteen antajalla oikeasti syytä antaa kritiikkiä vai kumpuaako palaute kenties hänen omista epävarmuuksistaan tai yksinkertaisesti huonosta päivästä. Älä menetä uskoa itseesi ja kykyihisi vain siksi, että joku toinen arvioi sinut oman pienuutensa kautta.
Millaisissa hetkissä sulla tulee oma epävarmuus esiin? Osaatko erottaa aiheellisen palautteen ilkeilystä? Ensi viikolla puhutaan lisää negatiivista ihmisistä ja pohditaan, voiko negatiivisuudesta päästä eroon.
Ihmiset ovat erilaisia tietysti myös palautteen antajina. Toiset tekevät sen hyvin sujuvasti ja onnistuvat antamaan kritiikinkin niin, että toiselle osapuolelle jää hyvä mieli. Toiset taas töksäyttelevät vähän mitä sattuu. Jos ihmisellä itsellään on negatiivinen elämänasenne ja tapana etsiä virheitä kaikesta, tottakai hän näkee asian vain niiden negatiivisten lasien läpi ja antaa myös palautetta siltä kantilta. Mä olen joutunut etenkin tämänhetkisessä työssäni opettelemaan, että joiltain ihmisiltä tulee negatiivista kommenttia teit sitten miten päin tahansa. Edes kaikkein täydellisin suoritus ei ole riittävä, koska suoritustasi ei arvioida realistisessa mittakaavassa.
Sen lisäksi, että tietyt ihmiset ovat kovin hanakoita antamaan negatiivista palautetta konkreettisista asioista, on toisilla myös tapana mollata ihmistä itseään - ei pelkästään tämän tuotoksia. Moni varmasti tietää, miltä tuntuu kun opettaja, työkaveri, vanhempi, ystävä tai joku muu merkityksellinen henkilö sanoo, että ethän sä tuohon pysty, miksi edes yrität. Halusit sitten voittaa jonkun pelin, menestyä koulussa tai vaikka luoda itsellesi uran taitelijana, usein löytyy joku, joka kertoo jo valmiiksi että sinusta ei ole siihen. Aina nämä ihmiset eivät tarkoita sanoillaan pahaa, usein se on vain ajattelemattomuutta. Silti muutama sana voi pahimmillaan lamauttaa ihmisen ja estää upeita asioita tapahtumasta.
Niinpä mä haluankin tänään sanoa sulle, että seuraavan kerran kun saat joltain negatiivissävytteistä palautetta osaamisestasi tai jostain mitä olet tehnyt, ota se vastaan varauksella. Mieti, onko palautteen antajalla oikeasti syytä antaa kritiikkiä vai kumpuaako palaute kenties hänen omista epävarmuuksistaan tai yksinkertaisesti huonosta päivästä. Älä menetä uskoa itseesi ja kykyihisi vain siksi, että joku toinen arvioi sinut oman pienuutensa kautta.
Millaisissa hetkissä sulla tulee oma epävarmuus esiin? Osaatko erottaa aiheellisen palautteen ilkeilystä? Ensi viikolla puhutaan lisää negatiivista ihmisistä ja pohditaan, voiko negatiivisuudesta päästä eroon.
Mä en ole koskaan ymmärtänyt sellaista ilkeää negatiivista palautetta mitä jotkut antavat (ainakin ilmeisesti) tahallaan. Joskus meidänkin alalla törmännyt sellaisiin joiden mielestä se on ainoa toimiva tapa kehittää ihmistä.. Hassua mun mielestä. Eihän kukaan voi kehittyä jos heti lytätään kun jotain yrittää tehdä. Rakentava kritiikki on toisinaan paikallaan - mutta siinäkin on aika häilyvät rajat, että mikä menee ilkeilyn puolelle. Varsinkin herkempien ihmisten kohdalla, mikä ei aina näy päällepäin.
VastaaPoistaJoo, sinäpä sen sanoit! Kritiikin antamistakin voi opetella ja jos ei oikeasti pysty sanomaan asiaansa toista loukkaamatta, ehkä olisi hyvä olla sanomatta mitään. Tosin jos ei tajua loukkaavansa toista niin sitten ollaan taas umpikujassa... voi voi, vaikeaa tämä vuorovaikutus toisinaan :D
Poista