Työ vs. elämä

Työ. Meille suomalaisille niin kovin tuttu substantiivi. Työnteko on aloitettava viimeistään siinä vaiheessa kun lapsen ikä on kaksinumeroinen, sille on omistettava koko elämä ja sitä on tehtävä hautaan saakka - tai minimissään edes muutama vuosi yli yleisen eläkeiän. Tällaisten asenteiden ja ajattelumallien keskellä ainakin mä olen elänyt ison osan elämästäni. Niistä huolimatta, tai ehkä juuri niiden takia, oon kuitenkin itse kasvanut ajattelemaan työnteosta huomattavasti rennommin.

Mun mielestä työt ovat tärkeä asia, ihmisen on tärkeää kehittyä ammatillisesti ja pystyä elättämään mieluusti ainakin itsensä. Työt tuovat myös elämään rutiineja ja aikatauluja, mikä on tiettyyn pisteeseen asti positiivinen asia. En kuitenkaan suhtaudu työntekoon yhtä fanaattisesti kuin monet tapaamani ihmiset. Väliaikainen työttömyys ei ole maailmanloppu, työlle ei tarvitse omistaa koko elämää, eikä sen takia kuulu ajaa itseään loppuun - ei henkisesti eikä fyysisesti.

Sanoin yhtenä päivänä eräälle tutulleni, että olen jollain tasolla helpottunut että tämänhetkinen työsopimukseni on vain määräaikainen. Yllätyin hänen reaktiostaan, sillä olen kuitenkin kertonut hänelle kuinka henkisesti kuormittavaa työni on ja olen myös maininnut kuinka toivoisin tekeväni tulevaisuudessa jotain samoja piirteitä sisältävää, mutta enemmän omannäköistäni työtä. Silti tuttavani ihmetteli kovaan ääneen, miten voin olla iloinen siitä että työsuhde päättyy? Työttömyyshän on aivan kamalaa.

Lue myös: Näin onnistut työhaastattelussa (joka kerta)




Itse näen asian enemmänkin niin, että kun yksi ovi sulkeutuu, toinen avautuu. Projektiluontoinen työ väistämättä päättyy jossain vaiheessa ja olen sen tiennyt alusta asti. Siksi olen osannut suhtautua tähän niin, että vedän täysillä tämän pätkän ja sitten on taas jonkun muun jutun vuoro. En välttämättä saa välittömästi uutta työtä, mutta uskon että tulevaisuus tuo kuitenkin hyviä asioita tullessaan ennemmin tai myöhemmin. Tai ehkä tämän työn jälkeen on aika lähteä kokeilemaan siipiä yrittäjänä, kuka tietää. 

Epätietoisuus tulevasta on tavallaan pelottavaa, mutta omalla tavallaan myös kovin jännittävää. Eivät työt tästä maailmasta tekemällä lopu, mun mielestä tärkeintä on aina kuunnella itseään ja omaa jaksamistaan ja vaikka pitää pieni tauko työelämästä, jos se sattuu siihen elämäntilanteeseen sopimaan - tai katkaista vuosien työkierre paikassa, joka ei ole oikein oma juttu ja lähteä tavoittelemaan sitä unelmien työpaikkaa. Tiedän, helpommin sanottu kuin tehty, mutta loppujen lopuksi tarvitsemme vain kaksi asiaa: uskoa itseemme ja sopivan tilaisuuden.

Mitkä sun ajatukset ovat työnteon suhteen? Oletko tällä hetkellä sellaisessa työssä, jossa näet tulevaisuutesi, vai onko elämällä jotain muuta tiedossa sun varalle? Aurinkoista perjantaita!


MUISTA SEURATA BLOGIN ULKOPUOLELLAKIN: FACEBOOK / BLOGLOVIN / INSTAGRAM

8 comments

  1. Määräaikaisuus on hyvä kun haluaa lisää kokemusta. 3,5 vuoden kotona olon jälkeen työkin tuntuu vapauttavalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, tuolta kantilta ajateltuna varmasti näin. Kiitos uudesta näkökulmasta :)

      Poista
  2. Itse en osaa tehdä työtä pelkästään palkan tähden, siinä täytyy olla jotain merkityksellistä jotta viitsin uhrata siihen aikaani. Sitten taas jos työ todella tuntuu siltä että sitä kannattaa tehdä ja se saa aikaan muutoksen ihmisten elämässä, niin olen työnarkomaani ja minulla on ongelmia työstä eroonpääsemisessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän! Palkka on kiva asia ja rahalla pääsee pitkälle, mutta jos se on ainoa syy miksi käy töissä, itse ainakin harkitsisin uudelleen olisiko syytä tehdä jotain muuta, jotain mikä tuntuu merkityksellisemmältä.

      Poista
  3. Olipa mielenkiintoista luettavaa. Työ vs. elämä? Molempi parempi. Jo tästä kirjoituksesta huomaa, että olet positiivinen nuori nainen ja uskot siihen, että elämä kantaa. Ja se kantaa. Kokemusta on. Työtilanteeni oli erilainen sinuun verrattuna, firma, jossa olin töissä, myytiin. Oli vain uskottava itseensä ja niin tein. Työurani jatkui, vaikkakin ihan toisissa ammatillisissa kuvioissa kuin ennen.
    Oli virkistävää lukea ajatuksiasi. Sinulle kaikkea hyvää tulevaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanasta kommentista Tuula! Tuli hyvä mieli. Mahtavaa kuulla, että sinullakin työura jatkui vaikka eri merkeissä kuitenkin. Kyllä se elämä johonkin kuljettaa vaikka joku tie päättyisi. Oikein hyvää jatkoa sinullekin :)

      Poista
  4. Minä haluan tehdä työtä, josta tykkään. Näin olen ajatellut aina. Opiskelin jo yhden ammatin, mutta tiesin jo alkumetreillä, että ei ole minun juttu. Tällä hetkellä opiskelen ammattia, jossa toivottavasti viihdyn.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Melkein sama tilanne täälläkin - tai no, vielä en ole opiskelemaan asti päätynyt mutta se on suunnitteilla kyllä :D Toivottavasti työllistyt sillä alalla mikä tuntuu omalta ja hyvältä! :)

      Poista

Kiva kun luit postauksen! Jätä ihmeessä kommentti käynnistäsi. Saa kysyä, kehua, kritisoida tai vaikka kertoa kuulumisia. - Johanna