Haluan kertoa teille tänään ystävästäni Katista. Mulla on aina ollut aika pieni läheisten ihmisten piiri, enkä ole kovin hyvä päästämään ihmisiä helposti lähelleni. Jotenkin Kati pääsi tarpeeksi lähelle jo 11 vuotta sitten, ja enää en päästäisi irti millään.
Tavattiin tosiaan yläasteen alussa, aika lapsukaisina siis vielä. Mun oli alunperin tarkoitus mennä eri luokalle, jonne suurin osa mun ala-asteen luokasta meni, mutta vaihdoinkin sitten viime hetkillä e-luokalle. Sinne oli ilmestynyt myös Kati, joka oli muuttanut muualta meidän pieneen tuppukylään. Olin etenkin silloin todella ujo ja arka, enkä oikeastaan edes muista, kuinka me alunperin päädyttiin viettämään aikaa yhdessä. Tuskin ainakaan itse tein aloitetta. Joku meidän välillä kuitenkin klikkasi heti alusta lähtien.
Jälkeenpäin ollaan tultu siihen tulokseen, että meidän välillä täytyy olla joku erityinen side, sillä ollaan synnytty samana päivänä. Me ollaan kasvettu yhdessä, ja vaikka meidän maailmankatsomukset toisaalta eroaa aika paljonkin toisistaan, ajattelemme samalla tavalla monista asioista. Usein emme tarvitse edes sanoja ymmärtääksemme toisiamme. Me vain tiedetään. Muistan vieläkin, kuinka iloinen olin silloin yläasteella, että löysin näin upean ystävän.
Vuosien varrella oon saanut pelätä monta kertaa menettäväni tämän ihmisen. Meidän välit on rakoilleet välillä pahastikin, joskus on mennyt luultavasti kuukausiakin ettei olla juuri pidetty yhteyttä. Ollaan asuttu eri paikkakunnilla, ollaan molemmat tavattu uusia ihmisiä, jotka ovat vieneet eri suuntiin. Ollaan ihastuttu samoihin poikiin, riidelty typeristä asioista, huudettu ja mökötetty.
Kaikesta siitä me ollaan kuitenkin selvitty. Tänä päivänä tämä upea ihminen asuu muutaman kilometrin päässä musta, ja saattaa ilmestyä mun ikkunan alle keskellä yötä, koska haluaa esitellä uutta kampaustaan. En edes pystyisi laskemaan niitä lukemattomia öitä, joita ollaan taas tänäkin kesänä valvottu yhdessä. Me ollaan vuosien varrella reissattu pitkin Suomen maata ja Eurooppaa, vietetty unohtumattomia kesiä mökillä ja kaupungissa, riehuttu ja naurettu tuntikausia, käyty unohtumattomilla keikoilla...
Tämä ihminen on se, jolle soitan, kun eroan poikaystävästäni, riitelen äitini kanssa, tapaan uuden miehen, oon niin sairas ettei jalat kanna, tai kun kuulen että American Horror Storysta tulee pian uusi kausi. En oo missään nimessä ollut mikään helppo ystävä, ja välillä mietin, miten tämä ihminen vieläkin jaksaa pysyä mun rinnalla. En tiedä, mitä tekisin, jos en voisi sanoa Katia parhaaksi ystäväkseni. Eikä hän ole enää edes pelkkä ystävä, hän on perhettä.
Mikä parasta, ystävälläni on ENSI VIIKOLLA häät, jotka mulla on kunnia ikuistaa kameran muistikortille. En voisi olla onnellisempi siitä, että hän on löytänyt vierelleen sellaisen ihmisen, jonka ansaitsee. Toivon teille pitkää ja onnellista yhteiselämää, toivottavasti saan olla itsekin osa sitä mahdollisimman pitkään. Olet rakas ❤️
0 kommenttia
Kiva kun luit postauksen! Jätä ihmeessä kommentti käynnistäsi. Saa kysyä, kehua, kritisoida tai vaikka kertoa kuulumisia. - Johanna