Viime viikolla sain uusimman diagnoosin - krooninen nielutulehdus. En edes tiennyt, että nielutulehdus voi kroonistua, mutta kas kummaa. Käytännössä mun nielu on siis jatkuvassa tulehdustilassa, aina niin turvonnut että syöminen ja joskus jopa hengittäminen tuottavat vaikeuksia.
Tämä lisättiin mun aiempien diagnoosien joukkoon, joita näkyikin kertyneen viimeisen vuoden ajalta kymmenisen kappaletta. Mitään ei voida tehdä. Parannuskeinoa ei ole. Lepää ja odota, että olo alkaa kohentumaan.
Niinpä odotin ja etsin aikaa levolle. Ruokahalua ei ollut, mutta söin silti. En saanut unta, mutta yritin nukkua. Vointi oli jo hieman parempi.
Aamulla olin lähdössä töihin, kunnes yhtäkkiä olo romahti ja aloin oksentelemaan todella rajusti. Huono olo iski ihan yllättäen. Silmät turposivat umpeen, pää tuntui räjähtävän. Ystäväni vei mut päivystykseen, jossa ei osattu sanoa mitään. "Tiedän, että tämä on kurjaa, mutta mä en voi auttaa sua kun ei tiedetä mikä sulla on." sanoi hoitaja nyt kolmatta kertaa viikon sisään. Laittoi kuitenkin konsultaatiopyynnön lääkärille. Vihdoin.
Eniten harmittaa se, että koko elämä tuntuu menevän multa ohi. En ole pystynyt olemaan päivää pidempään työssäoppimispaikalla muutamaan viime viikkoon. En pääse juhlistamaan ystäväni naimisiinmenoa. En uskalla lähteä enää edes kauppaan yksin, koska pelkään että pyörryn sinne.
Ja hirvittävintä on se, kun ei tiedä. En tiedä paranenko huomenna, viikon päästä, ensi vuonna, vai enää koskaan. Yritän pysyä vahvana ja pitää elämän mahdollisimman normaalina, mutta tottakai tämä vaikuttaa kaikkeen tekemiseen. Jos musta ei kuulu niin ahkerasti täällä blogin puolella, tai vaikutan muuten poissaolevalta, tässä syy. Välillä on hyviä päiviä, toisinaan taas tällaisia jolloin en jaksa mitään ja ajatus ei kulje lainkaan.
Toivottavasti jaksatte pysyä kärsivällisinä, palailen tänne aina kun vointi sallii. Kivaa loppuviikkoa ihanat! ❤️
0 kommenttia
Kiva kun luit postauksen! Jätä ihmeessä kommentti käynnistäsi. Saa kysyä, kehua, kritisoida tai vaikka kertoa kuulumisia. - Johanna