Kehu päivässä pitää pahan mielen loitolla

En ole vähään aikaan jaksanut kirjoittaa mistään kovin syvällisestä, vaikka näitä luonnoksia eri aiheista pyörii tallennettuna ainakin kolme. Työskentelen henkisesti melko kuormittavan työn parissa, ja vaikka saan joka päivä uusia oivalluksia ja ajatuksia, joita olisi kiva jakaa tännekin, en iltaisin jaksa enää ajatella niin paljoa että saisin järkevän tekstin aikaiseksi. Perjantai-ilta oli poikkeus, usein kun ihmiset ovat väsyneitä työviikon jälkeen, mä pidinkin siivoustalkoot ja kirjoittelin vähän postauksia talteen.

Yksi asia, mikä mua on tällä viikolla erityisesti mietityttänyt, ja joka jaksaa hämmentää ja hämmästyttää kerta toisensa jälkeen on se, miten kamalalla tavalla ihmiset monesti puhuvat toisilleen. Suurin osa varmasti tietää tästä uusimmasta somekiusaamiskeissistä, jota en nyt lähde kommentoimaan sen enempää kuin että aivan järkyttäviä asioita ihmiset näppäimistöllään naputtelevat.

Somekiusaamisesta puhutaan nykyään paljon, ja ymmärrettäväähän se toki on. Sitä esiintyy ihan liikaa ja kynnys siihen on osalla ihmisistä ihan älyttömän matala. Somessa on helppo sanoa kaikenlaista, toisinaan täysin anonyymisti, mutta usein jopa omalla nimellä/naamalla. Oon kuitenkin pohtinut, ovatko muun elämän käytöstavat ja käyttäytymisnormit tai niiden puute jotenkin unohtuneet ja jääneet kaiken tämän somekiusaamiskeskustelun alle.

Se on selvä, ettei kukaan aina jaksa olla hyväntuulinen ja puhua kauniisti, mutta mistä lähtien on ollut hyväksyttävää tiuskia toiselle, jättää vastaamatta kysymykseen, puhua päälle, kommentoida alentavasti tai arvostella esim. toisen ulkonäköä erittäin negatiivisin ilmaisuin? Se muistio taisi hukkua postissa, sillä mulle on aina opetettu että jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, suu on hyvä pitää kiinni - ja sen mukaan olen toiminut ja toimin edelleen.

Tietenkään kaikkea ei tarvitse kuorruttaa kauniilla sanoilla, enkä nyt tarkoita että pitäisi valehdella (tosin pieni valkoinen valhe silloin tällöin voi olla ihan tarpeen), mutta mun mielestä jokaisen ihmisen, joka kommunikoi toisen ihmisen kanssa, olisi hyvä pitää mielessä kysymys, mitä itse haluaisit kuulla. Mä olen sitä mieltä, että jos jokainen korvaisi edes jokusen negatiivisen asian, jonka aikoo sanoa, jollain neutraalimmalla tai jopa positiivissävytteisellä asialla, meillä olisi paljon onnellisempia ja tehokkaampia ihmisiä täällä.

Otetaanko yhdessä vastaan sellainen haaste, että yritetään muistaa joka päivä sanoa jollekin jotain kivaa?

SEURAA MYÖS NÄISSÄ: FACEBOOK / BLOGLOVIN / INSTAGRAM