Se olisi taas perinteisen vuosikatsauksen aika. Päätin jakaa tämän postauksen kahteen osaan, sillä mun vuosi jakautui muutenkin aika vahvasti kahteen erilaiseen elämäntilanteeseen ja läpikäymistä on paljon. Ennen kuin ryhdyin kirjoittamaan tätä postausta, lukaisin viime vuoden lopun tuntemukset läpi (pääset muuten myös lukemaan ne täältä) ja pohdiskelin vähän, mitä kaikkea tähän vuoteen onkaan mahtunut.
Ulkoisesti tarkasteltuna mun elämä on lähinnä kiertänyt noidankehää, mutta kun mietin asiaa tarkemmin, oon oikeasti edennyt elämässäni valtavin harppauksin eteenpäin. Aloitetaanpa alkuvuodesta.
Tammikuussa alkoi uusi koulu, ja nautin ihan suunnattomasti sen tuomasta rutiinista ja päivärytmistä. Yötyötä vuosikausia tehneenä muutos oli suuri, mutta kaivattu. Lähes kaikilla kursseilla oli jotain mielenkiintoista, ja joka päivä oli oikeasti mukava lähteä kouluun. Meillä oli alusta asti loistava ryhmä ja hyvä ryhmähenki. Alkuvuoden jäätävistä pakkasista huolimatta hyppäsin joka aamu innoissani bussiin ja lähdin oppimaan uutta.
Koulun viedessä ison osan ajasta ja energiasta, jäi blogi välillä vähän jalkoihin. Silloin, kuin ehdin postata, kirjoitin aika paljon asioita elämästäni blogiin - paljon myös niitä negatiivisempia juttuja. Yksi niistä jutuista oli talven mukana tulleet flunssat, joiden vuoksi otin tavaksi tehdä itse inkiväärishotteja. Sen lisäksi pohdin, miten saisin ruokavaliostani taas terveellisemmän ja tasapainoisemman.
Ystävänpäivän aikoihin muistan ajatelleeni, kuinka mukavaa on olla pitkästä aikaa parisuhteessa. Sitä iloa ei kestänyt kovin pitkään, sillä suhde tuli tiensä päähän alkukeväästä. Se tuntui hetkellisesti pahalta, mutta olin varmasti tiennyt alitajuisesti, että se piste tulee eteen ennemmin tai myöhemmin. Kyllä sen loppujen lopuksi huomaa aika nopeastikin, kun kaksi ihmistä ei vain yksinkertaisesti sovi yhteen. Eron jälkeen yritettiin monestikin jatkaa yhteydenpitoa ja silloin tällöin siinä onnistuttiinkin mallikkaasti. Lopulta kuitenkin päätin, että tässä tapauksessa vähempi on ehdottomasti parempi. Erosta yli päästyäni myönsin vihdoin monia asioita itselleni ja toiselle. Sen jälkeen olenkin ehtinyt tapaamaan monenmoisia ihmisiä - niin romanttisessa mielessä kuin ihan kaveripohjalta. Olen ihastunut ja epäröinyt, kikattanut ja itkenyt.
Blogin puolella helmikuussa näkyi tasapainottelu koulun ja muun elämän välillä. Toisinaan sisustettiin ja välillä jaksoin ihan oikeasti panostaa ruokiini. Kasvisruoka kiinnosti koko ajan enemmän, ja kokkasin mm. herkullista linssikeittoa sekä uunibataatteja.
Maaliskuussa alkoi Superdieetti Simple, joka tuntui vievän koulun ohella kaiken aikani ja energiani. Alkuun oli varsinainen opettelu kaiken sen punnitsemisen, mittaamisen, säännöllisen ruokailemisen ja vedenjuonnin kanssa. Viikkojen kuluessa se kaikki alkoi sujua rutiinilla, ja päivitin aina viikottain dieettikuulumisia blogiin. Dieetin jälkeen olo oli hyvä ja samat syömistottumukset kantoivatkin kohti kesää.
Dieetin myötä opettelin syömään aamu- sekä välipalaa ensimmäistä kertaa vuosiin, ja tutustuin tarkemmin erilaisiin maidottomiin vaihtoehtoihin. Pääsiäisen aikaan hengähdin hetkisen arkikiireiden keskellä. Kesää kohti mennessä voin muutenkin energisesti ja hyvin.
Huhtikuussa alkoi jo etukäteen stressattu ensimmäinen työssäoppimisjakso. Löysin itselleni työssäoppimispaikan jo hyvissä ajoin, mutta siellä aloitettuani kävikin ilmi ettei leikattu käteni kestänyt kyseistä työtä. Niinpä lopetin siellä ja ryhdyin etsimään uutta paikkaa. Jouduin muuttamaan alkuperäistä suunnitelmaani täysin, ja valitsemaan erilaisen työssäoppimispaikan kuin olisin tahtonut. Sain kuitenkin nopeasti uuden paikan.
Näihin aikoihin pohdin paljon, miksi ylipäänsä kirjoitan blogia, ja mihin suuntaan tahdon bloggaamiseni menevän. Aloin suunnitella muuttoa pois Bloggerista, mutta en ollut varma minne siirtyisin.
Superdieetti tuli päätökseensä huhtikuun puolivälissä, ja loppufiilikset olivat varsin hyvät. Opin dieetistä paljon uutta. Testasin myös ihan hyvällä menestyksellä detox-laastareita. Nautin ulkoilusta, johon puhtia toivat uudet kengät. Yhtenä iltana piipahdimme Kiikunlähteellä ihastelemassa upeaa turkoosia vettä.
Vapun aikoihin muutin blogini kanssa tutusta ja turvallisesta Bloggerista Lilyyn, enkä ole katunut muuttoa hetkeäkään. Olen nauttinut täällä bloggaamisesta todella paljon, ja blogini saikin muutosta aivan uudenlaista puhtia. Muutosten myötä myös blogini aihealueet kokivat pientä viilausta, ja entinen sekasoppa-blogi on siitä lähtien kulkenut koko ajan enemmän ja enemmän selkeämpään suuntaan, pääaiheinaan hyvinvointi ja kauneus. Hyvinvointi sanana pitää sisällään niin monia asioita, että koen sen olevan varsin riittävä sana kuvailemaan blogini sisältöä.
Toukokuussa alkoi jo hyvin aikaisin tuntumaan kesäiseltä, ja aloitettiinkin kesäkausi puistopiknikillä. Kauniista ilmoista huolimatta sairastelin edelleen paljon ja inspiraatiota valokuvaukseen ei meinannut löytyä, vaikka bloggaus kiinnosti muuten.
Kesäkuun koittaessa olin jo todella väsynyt kevään ponnisteluista ja se näkyi mm. jatkuvana sairasteluna, joka ei hellittänyt millään. Helsinki-päivääkin vietimme ystäväni kanssa molemmat flunssaisina, mutta onnistuimme silti viettämään mukavan iltapäivän. Uudella työssäoppimispaikalla alkoi kesää kohden kova painostus ja työn ja koulun tasapainottaminen tuntui todella vaikealta. Tunsin oloni kurjaksi ja epäonnistuneeksi, ja odotin vain kesälomaa, joka onneksi kesäkuun lopussa koittikin.
Juhannuksen aikoihin mulla oli pitkästä aikaa vapaa ja rento olo, ja juhlittiin keskikesän juhlaa ystäväni kotona. Fyysinen ja myös henkinen olo parani heti, kun pääsin pois stressikierteestä. Edessä oli kuukauden kesäloma, joka olikin paras loma vuosiin.
Tästä pistän poikki tämän ensimmäisen postauksen, loppuvuodesta kerron lisää muutaman päivän päästä. Kyllähän tuohon alkuvuoteenkin mahtui aika paljon kaikkea, niin hyviä kuin huonompiakin juttuja. Kaikki kuitenkin opettavaisia kokemuksia.
Nyt lähden uudenvuoden viettoon ystävieni kanssa. Mukavaa vuodenvaihdetta!
0 kommenttia
Kiva kun luit postauksen! Jätä ihmeessä kommentti käynnistäsi. Saa kysyä, kehua, kritisoida tai vaikka kertoa kuulumisia. - Johanna